About attachment and letting go (Ilawa,PL)


A re-sending as the previous one failed. Thus, this post is actually from Sunday, July 28.


Date: 28. heinäkuuta 2013 20:42:00 GMT+0000
Subject: About attachment and letting go (Ilawa,PL)


After a wonderful two days of floating on a cottonwool cloud produced by lovely company, delicious food, long hours of sleep and beautiful dancing, leavin Olsztyn today was really difficult. Despite all my years travelling and the constant practice due to tango, I am not getting any better in letting go of people, places or memories. On the contrary, each good-bye seems a little more difficult than the previous ones. It feels almost as if there was only a certain amount of faith in all of us,and as years go by,the reserves run low. Indeed, every time it feels that I leave a piece of me with the person I am saying good-bye to,and there is less and less of me left.

And still, I continue on this trip that is turning out quite different from all my previous ones. Today,the tropically hot weather made the going seem slow and strenuous. Setting out only at 4 to escape the worst heat, i managed to cover 75km on lovely,deserted countryside backroads that took me to this lakeside campsite.

----------
Lähetetty Nokia-puhelimesta

Comments

  1. Ihana Mari, sinulla on uskomaton kirjoittamisen lahja, ryhdy kirjailijaksi! Tunnistan tunteesi jäähyväisten hetkellä - mutta entä jos sen kääntää toisin päin; jokaisesta ihmisestä, kenet tapaat tulee osa sinua ja voit olla siten koko ajan henkisesti täydempi, rikkaampi.. Ja tapaamasi ihmiset pysyvät näin läsnä jatkuvasti, eivät katoa mihinkään. Ja ihan samalla tavalla jätät jalanjäkiä heidän sydämiinsä (siitä ei ole epäilystäkään) ja sillä tavoin voitte olla toistenne kanssa aina, kaikkialla, vaikka fyysinen etäisyys olisi pitkä. Olet kokonainen, tässä ja nyt - muista rakastaa itseäsi ennen kaikkea ja pitää itsestäsi hyvää huolta (lepää, kun on sen aika, vaikka seuraava milonga olisi nurkan takana) :) Voimia & haleja, nähdään pian!

    ReplyDelete
  2. Kaunis Kiitos, Janika!! Olet tietenkin aivan oikeassa, niinhan se juuri menee. Vaikka vuodet kuluttaa, silti tulemme koko ajan enemman itsemme kaltaisiksi, ja sita kai se pienten palojen jattaminen maailmalle myos tarkoittaa. Haikeus ja kaipaus ovat iso osa sita, kuka mina olen, joskus vain tuntuu, etta ne meinaavat ottaa vallan. Onneksi sitten tulee taas uusia kokemuksia!
    Berliinista Iso Halaus (ymmarran hyvin, miksi tama on Juuri Sinun Kaupunkisi!!)
    Mari

    ReplyDelete

Post a Comment

Popular posts from this blog

Respekt...! (Cheb, Czech Republic)

Getting into the swing of it (Pärnu)

Tango Music Challenge Day 3